Joka kodin taidetta

Jouduin muuttamaan blogin nimeä kun huomasin, että maalaustaiteen lisäksi tulen kirjoittamaan
myös joistakin valokuvista, veistoksista, julisteista ja ehkä kirjoistakin.

Teos numero 9 on Aarne Alangon (1896-1968 öljyvärimaalaus "sireenit" todennäköisesti vuodelta
1939. Ostin sen huutokaupasta ihan käypään hintaan, siitä oli jopa kilpailua. Aihe on minulle
läheinen - sireenit ovat lempikukkiani. Lapsuudenkodissani ei ollut paljon tauluja, mutta eräs Alangon asetelma oli juhlapaikalla. Vanhempani olivat saaneet sen häälahjaksi ja sitä pidettiin hyvin
arvokkaana.

Aarne Alanko oli ammattitaiteilija (ei matrikkelissa), joka oli hyvin suosittu aikanaan. Hän teki
nimenomaan "joka kodin taidetta" joka nykyään ei näytä enää olevan kovin arvostettua.

  no.9

Seuraava teos on valokuva 1-vuotiaasta äidistäni vuodelta 1918. Kehykset ovat tuoreempaa tekoa.
"Pieni töölöläistyttö" seisoo valokuvassa tomerana kuin tietoisena omasta arvostaan. Hän oli
köyhien vanhempiensa ensimmäinen lapsi ja oli oikeastaan aika erikoista, että hänet vietiin hienoon
galleriaan kuvattavaksi. Myöhemmin syntyneelle sisarelle tätä kunniaa ei enää suotu.

  no10

Lisää omia tauluja, 7 ja 8

Taulu 7 on ystävältä saatu työ. Hän

 oli heittämässä pois tätä öljyvärimaalausta, jossa oli reikiä ja
kulumia, mutta sain sen jollain lailla kunnostettua. Olen oppinut pitämään siitä, vaikka itse olisin
sitä tuskin alun perin valinnut. C.F. Behrens, jonka signeeraus taulussa on, oli tanskalainen taidemaalari, syntynyt v. 1902. Enempää en hänestä tiedäkään.

Taulun 8 tekijä on varsin nimekäs, taidegraafikko ja taiteilijaprofessori Jorma Hautala s. 1941.
Hänen töitään on useissa taidemuseoissa sekä Suomessa että ulkomailla. Tämä grafiikan vedos
vuodelta -98, vedosnumero 14/80, joutui haltuuni varsin kummallisella tavalla. Olin vuosia sitten
eräänä sunnuntaina käymässä Valtterin kirpputorilla (jota ei enää ole) Vallilassa. Jostain syystä
asiakkaita oli hyvin vähän (taisi olla joku juhlapäivä) ja myyjät olivat aika turhautuneita. Etsin
kehystä eräälle grafiikan työlle ja bongasin lattialla erään pariskunnan jaloissa laatikosta esiin-
pistävän kehyksen. Tarjosin sen paremmin työtä katsomatta siitä kymmenen euroa. Myyjä ei
aluksi suostunut taulua myymään, mutta suostui lopulta kauppaan mutisten että mitähän Hautala
sanoisi jos tietäisi, että hänen työnsä myydään kirpputorilla pilkkahintaan. Vasta kotona minulle
selvisi että taisin tehdä loisto-ostoksen.

Käynti Kansallismuseossa

Tämä teksti ei ehkä ole täysin ajankohtainen, sillä kävin Kansallismuseossa jo pari kuukautta sitten.
Olin valmistautunut siihen, että museo olisi näin Suomen satavuotisjuhlallisuuksien kunniassa täydessä loistossaan. Jouduin kuitenkin pettymään. Museo oli pimeä ja sokkeloinen, henkilökuntaa
oli minimaalisesti ja opasteet puuttuivat. Harhailin pimeillä käytävillä ja etsin turhaan lapsuuteni
museotunnelmaa - kun asuin lapsena Töölössä kävin täällä melkein joka viikko.

Lopulta löysin sen yhden ainoan huoneen, jossa oli jäljellä jotain entisestä tunnelmasta. Tallella
oli Eetu Iston maalaus "Hyökkäys", jossa Venäjän kaksipäinen kotka ahdistelee Suomi-neitoa. Teos
on vuodelta 1899. Samana vuonna keisari Nikolai II julkaisi helmikuun manifestinsa.

Kuva on valitettavasti niin pimeä, ettei siitä juuri saa selvää.

Myös Aleksanteri I:n Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809  käyttämä valtaistuin oli tallella. Lapsena

minulla oli joskus tapana livahtaa suojanarun alta istumaan valtaistuimelle kun salivalvojaa ei

näkynyt.

Yksi museon vetonauloista, Akseli Gallen-Kallelan freskot museon katossa oli jotenkin onnistettu
saamaan hyvin huomaamattomiksi. Olin odottanut, että ne olisi restauroitu täyteen loistoonsa, valaistu kaikin nykytekniikan keinoin ja että jossain lähettyvillä olisi teosten synnystä kertova näyttely. Gallen-Kallelahan maalasi ne vuosina 1927-1928 museon kattoon yhdessä taiteilijapoikansa
Jorman kanssa. Muistan jossain nähneeni kuvia maalausta varten rakennetuista telineistä ja niillä
keikkuneista taiteilijoista. Museon katto on korkealla ja työ oli varmasti vaarallista ja vaativaa.

Kirjoitin käynnistäni museon johdolle ja kuulin sitä, mitä olin odottanutkin. Resursseja on vähän

ja niitä on jatkuvasti supistettu. Nyt on kuitenkin luvassa parempaa valaistusta ja opasteita. Johto

toivoo, että parannusta toivovat liittyisivät Kansallismuseon ystäviin parinkympin vuosimaksulla,

jotta resursseja ja huomiota saataisiin vähän lisää.

Mielestäni olisi valtiovallan tai Helsingin kaupungin asia hoitaa tämä asia kuntoon. Oikein resurssoituna ja markkinoituna Kansallismuseosta voisi muodostua erinomainen vetonaula myös

turisteille.

Taulut 5 ja 6

Taulu 5 on eräs lempimaalauksistani. Sen on maalannut taidemaalari Olli Poutanen (1921-2015).
Maalaus esittää Suomenlinnan vanhoja muureja laskevan ilta-auringon valossa. Kun katselen
tätä taulua olohuoneeni seinällä kesäiltaisin se tosiaan herää eloon. Tuuli näyttää saavan etualan
nurmikon aaltoilemaan ja ilta-

auringon valo heijastuu talojen seinistä.

Maalaus numero 6 on seinävaate. Ihastuin tämän tekstiilityön väreihin ja sommitteluun, tekijästä
en ole saanut selvää. Oli aika ongelmallista saada tämä ripustettua seinälle, mutta se onnistui. Nyt
minulla on paikka, johon voin vaihtaa vaikka ryijyn, jos sattuisin sellaiseen tykästymään.

Taulut 3 ja 4

Numerojärjestys on sattumanvarainen, siinä ei ole aika- eikä arvomerkitystä.
Maalaus numero 3 on melko uusi hankinta Helanderin huutokaupasta. Sieltä ostamani taulut ovat
yleensä maksaneet korkeintaan sata euroa kappale.

Tämän taulun on maalannut L.Gerber vuonna 1897. Todenäköisesti saksankieliseltä alueelta Keski-Euroopasta. Pidin kovasti tästä "paimenpojan" muotokuvasta. Poika on ilmeisesti noin 10-vuotias
ja mieleen tulee vuonna 1887 syntynyt isoisäni, jossa on samoja piirteitä. Öljyvärityö.

Taulu numero 4
on grafiikan vedos (1/30), tekijä Sirkka Halonen 1989. Taulun nimi on Sudenmorsian - viittaako ehkä Aino Kallaksen samannimiseen kirjaan? Yleensä pidän enemmän
värigrafiikasta, mutta tässä työssä on outoa taianomaisuutta.

taulut 1 ja 2

Taulut 1 ja 2 on molemmat hankittu Helanderin huutokaupasta joskus 2000-luvun alussa. Takahuoneen pahvilaatikosta ostin kolmen taulun setin muistaakseni yhteishintaan 5-10 euroa.
Niistä kaksi on nyt seinälläni, kolmannen panin kiertämään kirpputorilla.

Ensimmäisessä taulussa ei ole varsinaista signeerausta ja olen sen itse kehystänyt. Aihe
muistuttaa minua ajasta, jolloin asuimme muutaman vuoden Espanjassa. Juuri samanlaisessa
kyläyhteisössä tuolloin asuimme. Maalaus on tehty kankaalle todennäköisesti akryyliväreillä. Keskellä taulua on teksti "remis" jonka merkitystä en ole pystynyt selvittämään.

Toinen taulu osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi. Tämän akryylimaalauksen on tehnyt amerikkalainen taiteilija Roy M. Schneider, joka on jo varsin iäkäs, mutta tietääkseni edelleen
elossa. Hänen lempiaiheitaan ovat juuri härkätaisteluaiheet, joita on myyty gallerioissa ja huutokaupoissa ihan mukavaan hintaan. Tällä hetkellä myynnissä  on saman aiheinen, mutta mielestäni huonompi työ hintaan 525 puntaa. En kuitenkaan ole myymässä tätä tauluani, sillä
pidän siitä kovasti vaikken härkätaisteluita hyväksykään. Härän ja matadorin asennot ovat
taidokkaasti kuvattuja.

Jälkeenpäin harmittaa, että myin kolmannen samaan aikaan hankkimani taulun Valtterin kirpputorilla

muutamalla eurolla. Se oli isokokoinen hyvin tummasävyinen öljyvärityö, joka ei minua silloin miellyttänyt. Kaksi turistimiestä innostui siitä kovasti ja he vaikuttivat todella onnellisilta löydöstään.

Taulu on kuin ikkuna

Katson usein iltaisen olohuoneen seinälläni olevaa taulua, joka esittää Suomenlinnaa. Ilta-auringon
laskevat säteet osuvat tauluun ja tekevät taikojaan. Olen yhtäkkiä taulun sisällä ja tunnen sieraimissani ruohon tuoksun. Vanhat muurit heräävät eloon, kesätuuli hivelee kasvojani.
Taiteessa on magiaa.

Blogin ideana on käydä läpi omaa vaatimatonta, mutta toivottavasti persoonallista taidekokoelmaani
ja syventyä jokaisen taideteoksen syntyhistoriaan, sen hankintaan liittyviin muistoihin ja ylipäänsä
kaikkeen minkä juuri tuo teos tuo mieleeni. Ehkä kerron myös käynneistäni museoissa ja näyttelyissä.

Nähtäväksi jää miten pitkälle tämä idea kantaa ja kiinnostaako aihe ketään. Nyt vain teoksia
valokuvaamaan!